Ulkomailla asuminen on ihanaa, enkä
vaihtaisi nykyistä elelyäni mihinkään,
mutta yhtä karvaista energiapakkausta on rakkaiden ihmisten lisäksi
silti aivan mieletön ikävä. Nimittäin
maailman söpöintä nappisilmää, Nelliä.
Nelli tuli meille joitakin vuosia sitten, kun piti
käydä "vähän vain katselemassa" yhtä
pentuetta. Ihan
mahdoton tuota mustaa palleroa oli kuitenkaan enää päästää
käsistä, ja koira lähti meille mukaan saman tien. Kyseessä oli
vahinkopentue, isästä ei ole tietoa, ja äitikin oli sekarotuinen. Ollaan siis vain arvuuteltu mitä kaikkia rotuja siitä
löytyykään.
Muistan miten
pieni rääpäle se oli tullessaan meille, ja miten se mahtui
nukkumaan vanhassa pahvilaatikossa. Siihen se yleensä käpertyi
kerälle sängyn viereen ja ulisi käyttämään pissalle varmaan
kerran tunnissa. Pienestä pitäen Nellistä on löytynyt paljon enemmän
energiaa kuin kukaan on pystynyt sitä purkamaan, ja se on paljon,
sillä ihan kunnon lenkkejä sen kanssa on tehty kyllä päivittäin.
Pitkään uskoteltiin itsellemme (ja naapureillemme), että "se on vaan se pentuvaihe", mutta nyt useamman vuoden jälkeen on tuolta väitteeltä alkanut jo mennä pohja. Kieltämättä Nelli osaa välillä olla
aikamoinen riiviö, muttta se on myös aivan korvaamattoman rakas perheen jäsen ja meidän ikuinen vauva.:)
Kuvat on viime heinäkuulta, ennen kuin lähdin taas takasin jenkkilään. Nelli on lempipuuhissaan eli pulikoimassa järvessä ja nauttimassa auringosta laiturilla.
Aurinkoista keskiviikkoa teillekin sinne! :) meillä täällä kesä on tehnyt comebackin, ja mittari on taas kivunnut sinne +20 asteeseen! :)
No comments:
Post a Comment