Black Friday

Ei, en juhlistanut black fridayta (joka on siis täällä kiitospäivän jälkeinen perjantai ja vuoden suurin alennusmyynti) ryntäämällä kauppoihin aamu viideltä shoppailukierrokselle, vaan pukeutumalla mustaan.

Hapsuliivi Spirit Store/ paita & kaulakoru Forever 21/ hame H&M/ bootsit Charlotte Russe.

Happy Thanksgiving

Olen huomannut, että yksi olennainen ero amerikkalaisten ja suomalaisten juhlapyhien välillä on se, että täällä keskitytään pääasiassa syömiseen, Suomessa juomiseen. Jenkeille Kiitospäivä on kuin vappu suomalaiselle opiskelijalle: ruokaa suunnitellaan ja hamstrataan yhtä maailmanloppumeiningillä kuin viinaa vappu-pippaloihin. Kummassakin kyse on silti loppujen lopuksi samasta asiasta – otetaan liikaa, liian lyhyessä ajassa ja tehdään viikon päästä unohtuvat ”ei koskaan enää” -lupaukset seuraavan päivän morkkiksessa.

Juhlistin elämäni toista Kiitospäivää loisimalla Brianin perheen ja sukulaisten luokse Long Islandille. Sanomatta varmaan selvää, ruokaa oli PALJON. Ensimmäisestä kerrasta viisastuneena jätin kuitenkin hillittömän ylensyönnin muille ja keskityin vain maistelemaan pienet määrät vähän kaikkea. Tämä strategia kannatti, selvisin ilman suurempaa ähkyä aina alkusalaatista kurpitsapiirakkaan.

Kaikki onnistuneen kiitospäivän merkit täyttyivät – mässäiltiin niin antaumuksella, ettei tee varmasti pariin viikkoon mieli mainitakaan sanoja “kalkkuna” tai “kurpitsapiirakka”, katsottiin Kiitospäivän paraatin B-luokan laulu- ja tanssiesityksiä, joiden kohdalla tavallisesti kääntäisi kanavaa, ja kotimatkalla juututtiin normi paluuruuhkaan pariksi tunniksi. Kaiken lisäksi ruokaa jäi yli niin valtava määrä, että mekin kiikutettiin sitä neljä muovikassillista kotiin. Maistuuko kalkkuna? Meille saa tulla syömään.

Hyvää viikonloppua!

Pinkkipäivä

Ne on täällä!!! Nimittäin liput Wicked-musikaaliin. Mulla on ollut pitkäaikaisena haavena mennä katsoon joku Broadway-musikaali, mutta oon pihistellyt rahan kanssa, enkä ole halunnut pulittaa ryöstöhintaa näytelmästä, joka ei ihan kolahda. Toi Wicked on kuitenkin pyörinyt mielessä nyt jonkin aikaa, ja nyt repäistiin Brianin kanssa ja ostettiin liput tammikuulle. Hinta kirpaisi ja kovaa, mutta päädyttiin silti mieluummin ottamaan ne kalliimmat liput paremmalta paikalta kuin halvemmat takarivista, josta ei näe yhtään mitaan. Mun logiikallani jos ostetaan jotain joka tulee kuitenkin kalliiksi, niin ostetaan sitten se mitä just halutaan eikä melkein. Toivottavasti sijoitus kannatti, ainakin kriitikkojen mukaan Wicked olisi tällä hetkellä Broadwayn kermaa.

Ja sitten itse asiaan. Mulla on ollut to do-listalla jo jonkin aikaa hiustenpidennysten värjäys. Tilasin viime keväänä Hairtrade.comista klipsi-pidennykset sävyä Dark Blonde, ja toiset samanmoiset nyt syksyllä. Värjäilin joitain viikkoja sitten osan pidennyksistä mustiksi, ja oon välillä lisäillyt niitä asuun sopivuuden mukaan "high lighteiksi" hiuksiin. Se kätevä puoli just klipsi-pidennyksissä, etta varsinkin jos niitä on ylimaaraisia eri väreissä niin on varaa valita minkälaista raidoitusta sitä päähansa pistää minäkin päivänä. Anyways, halusin mustien lisäksi muutaman pinkin raidan hälventämään skunkki-vaikutelmaa ja tuomaan fiilistely pointseja trashy Britney Spears/Daisy De la Hoya momentteihin. Värjäysoperaatiossa käytössä oli Rawin Candy Pink hiusväri. Se on kököttänyt jo pari kuukautta mulla hyllyssä, kun en oo saanut aikaiseksi käyttää sitä. Ei oo kieltämättä ollut ihan ykkös prioriteettikaan, joten on sitten aina muiden hommien ja projektien takia jäänyt. Tänään kuitenkin heitin hiusmömmön viimeinkin päähän, tai paremminkin pidennyksiin. Ilmeisesti nimen Candy osa ei viitannutkaan värisävyyn niin kuin olin harhautunut luulemaan, vaan aromeihin. Tuoksu oli lupaavan hyvä, mutta lopputulos oli kahden värjäyskerran jälkeenkin hailakka possun punainen. Olin kuvitellut mielessäni räikeää shokki-pinkkiä, joka toimisi pimeimpinä iltoina heijastinliivin korvikkeena, mutta se jäi tällä erää haaveeksi. Onneksi, niin kuin sanoin, on tosiaan noita extra karvoja aika kasa, joilla tehdä kokeiluja, joten aina voi koittaa uudelleen paremmilla mömmöillä.

Kun nyt pääsin pinkkeilyn makuun niin hiusten värjäyksen lisäksi lakkasin kaksikerrosta Revlonin Nail Enamel kynsilakkaa sävyä Cherries in the Snow. Väri oli bueno, muuten hintaansa nähden pieni pettymys. Kuivumisaika oli liian pitkä, ja lakka alkoi lohkeilemaan jo samana iltana. Mun käytössäni ei kynsilakat yleensäkään kestä hyvänä kovin kauaa, mutta yksi päivä on jo riman alitus.

Onko teillä hyviä hiusväri-vinkkejä siihen millä tököteillä räikeämmät sävyt pysyisi paremmin päässä?

Meillä täällä aloitellaan mun ehdotonta lemppari jenkkijuhlapyhää, eli kiitospäivää. Kalkkunat on täytetty, kurpitsapiirakat paistettu ja viinit valittu - let the eating begin!

Hameilua

Mulla hamekausi jatkuu! Toi onkin yks mun lempihamosista, koska vaikka se onkin malliltaan perinteinen kynähame niin noi yksityiskohdat tekee siitä just sopivan casual.

Paita, hame & kaulakoru Ginatricot/ kengät Spirit Store.

Zebra print gone wild

Mua harmittaa, että kaikki ihanat pikkumustat ja muut mekot vaan pölyttyy kaapissa, kun en oo ehtinyt tai jaksanut lähtee ulos tooooosi pitkään aikaan. Eilen kuitenkin päätin ottaa yhden tosi basicin ihan arki käyttöön. Oon yleensä, vaikkei tän blogin kuvista uskois, aika huono käyttämään hameita, mutta nyt mulla on varmaan joku farkkuihin kyllästymis -kausi menossa.

Paita Vero Moda/ mekko ja sukkikset H&M/ kaulakoru Gina Tricot/ rannekoru Forever 21/ bootsit Charlotte Russe.

Hyvää maanantaita! :)

Guessia, taas

Guessin outlet-myymälä on siitä kiva paikka, että vaikka suurin osa vaatteista on ihan järkyttävän rumia rytkyjä ja halvan marketti-laadun näköisiä, niin aina sieltä silti löytyy pari helmeä. Tänään suuntasin taas sinne huomattuani omistavani $30 lahjakortin, jonka olemassaolon olin täysin unohtanut. Yllykkeenä toimi kiitospäivän varaslähtö-ale, joka oli yltänyt Woodbury Commonsille asti, ja Guessin laukut ja kengät oli jo muutenkin halvoista hinnoista vielä 25% alennuksessa. Jouduin tekemään vaikean päätöksen lämpöisten, käytännöllisten bootsien ja ah niin ihanien mustien korkkarien välillä. Kerrankin järjen ääni voitti, enkä sortunut epäkäytännöllisyyksiin. Tuollaiset söpöisät lähtivät kotiin asti!

Ihanaa sunnuntaita! :)

Himoshoppaajan painajainen toteutuu

Tänään surkeiden sattumusten sarja sai jatko-osan, kun aamulla kolmen tunnin jonotuksen jälkeen jäin nuolemaan näppejä Hennesin sisäänkäynnille. Sinne katosi Versace parempiin vaatekaappeihin! Kaiken lisäksi viimeiset kappaleet nyysittiin aivan nenäni edestä, kyllä HIUKAN otti päähän. Pettymys oli suuri, ja vaatii sulattelua ja pitkää suruaikaa. Vahingosta viisastuneena, seuraavalla kerralla heitän camping-varusteet reppuun ja leiriydyn aamuyöstä oville. Tai no tuskinpa, ehkä vaan tyydyn yrittämään puskea ostokset läpi nettikaupassa ja kiroilemaan tietokoneelle, enkä viattomille työntekijöille. 

Tältä näytti aamu-kuudelta! Huomatkaa retkeilytuolit sivuvasemmalla. :D

Jouduin siis tyytymään vaihtoehtoiseen muotiin... Kanapipo, best from JCPenney. Not. Jäi kuitenkin hyllyyn, näin kiitospäivän lähestyessä en uskaltanut riskeerata mahdollista sekoittumista kalkkunan kanssa.

Jäikö kukaan muu ilman noita Versacen ihanuuksia siellä Suomessa vai oliko se ryysis pelkästään paikallinen trendi?