Yesterday's Outfit

Hame Zara/ paita ja sukkikset H&M/ kaulakoru Forever 21.

Meikä suuntaa nyt NYKn hulinaan joululahja-ostoksille. Ihanaa lauantaita!

IT'S OVER!

Lukukausi siis. Loppukoerykelmä on myös ollut syy siihen, että olen ollut MIA koko viikon.

Keskiviikkona saavutin jenkeille maagisen 21 v. syntymäpäivän ja siirryin täysi-ikäisten joukkoon. Taas. En jaksanut enää innostua siitä faktasta, että saan ostaa Jack Daniel'sini itse laillisesti vaan vietin low key synttärit Brianin kanssa.

Leopard Ring

Eilen sain syyn pynttäytyä ja vetää hiukan paremmat tamineet niskaan, kun käytiin Brianin kanssa syömässä Italialaista pitkän kaavan mukaan. Mun stressi-mittari on koko viikon näyttänyt niin huikeita lukemia, että teki ihan hyvää pitää pieni breikki tentteihin lukemisesta ja loppuprojektien vääntämisestä.

Paita Mango/ kaulakoru H&M (?).

Halusin välttämättä ottaa Glitteristä kesällä ostamani sormuksen käyttöön, ja sen kaveriksi näpertelin saman väriset kynnet mustalla ja hopealla.

Hyvää sunnuntaita! :)

So how did I end up here?

Joku kyseli, että jos voisin tehdä postauksen siitä mitä kautta ja miksi muutin tänne rapakon taakse. Pitäisi varmaan edes oman uskottavuuden kannalta valehdella, ja esittää jokin hieno ja pitkästi pohdittu syy, mutta todellisuus on, että kun opiskelupaikkaa tai töitä ei Suomesta herunut, en keksinyt muutakaan järkevää tekemistä. Kipinä ulkomaille pysyvämmin lähtemisestä syttyi vietettyäni lukioaikoina vuoden vaihtarina Connecticutissa, jonka aikana koin valaistuksen minun ja Suomen yhteen sopimattomuudesta. Erityisen haltioissani olin jenkkien myönteisestä ja rennosta elämän asenteesta, ennakkoluulottomuudesta, ja uskosta itseen - kaikki ominaisuuksia, jotka ovat lähes kuolleet sukupuuttoon, jos ovat ikinä eläneetkään, Suomessa. Oli ihanaa olla ihmisten kanssa, jotka osaavat nauttia elämästä, eivätkä ota itseään turhan vakavasti. Ja tietysti New York, tarvitseeko edes mainita?

Kulttuurin lisäksi tunnustauduin jo vaihtarina ollessani New Yorkin vannoutuneeksi rakastajattareksi. En edellenkään tiedä mitään parempaa kuin NYKin henkeäsalpaava ilmapiiri, sanoin kuvailemattoman korkeat pilvenpiirtäjät, hektisyys, ja jatkuva muutos, jonka perässä on mahdoton pysyä. Voisin jatkaa listaa Kiinaan asti. Eniten kuitenkin rakastuin kaupungin eläväisyyteen ja siihen, ettei sitä voi koskaan tuntea täysin läpikotaisin. Näiden ja tuhannen muun syyn takia muutto NYK:in tuntui täydelliseltä ratkaisulta, ja vaihtarivuoden jälkeen hainkin opiskelemaan Fashion Institute of Technologyn muotisuunnittelulinjalle. Mitä en kuitenkaan osannut ennalta arvioida oli se lomakkeiden, testien ja todistusten määrä, mitä koulu vaati pelkkään hakemukseen. Vinkki niille, joita kouluttautuminen täällä päin maailmaa houkuttaisi: varatkaa niiden paperien pyörittelyyn ja eri testiaikojen metsästykseen vähintäänkin 1,5 vuotta, nimimerkillä "Äkkiäkös mä ne tossa kirjotusten ohella sutasen". En sutassut. Olin varmaan vielä syksyn ylppäreiden jälkeisessä kroonisessa sokerihumalassa, muuta rationaalista selitystä en keksi, kun luulin heittäväni loput kirjoitukset, työn, ja neljään eri yliopistoon hakemisen samana keväänä. Niin mikä realismi? Ei siis ollut suuri ylläri, että opiskelupaikat menivät parempiin taskuihin. 

      Keväisen paperivyöryn riemuvoiton lannistamana yliviivasin ulkomaille muuton tulevaisuuden suunnitelmat -listaltani. Joitakin kuukausia myöhemmin jutustelin kuitenkin parin Amerikan mantereen tuttuni kanssa, jotka täyttivät mun informaatioaukkoja jenkkien, mun suomalaiseen makuun monimutkaisesta, yliopistojärjestelmästä ja valaisivat mua enemmän eri opiskelumahdollisuuksista, joita en ollut edes tajunnut ajatella. Jätin silti asian hautomaan, koska motivaatio julistaa uusi sota lomakkeita ja yleistä paperihässäkkää vastaan oli nollassa.
      Vietin hyvän aikaa tekemättä oikeastaan yhtään mitään hyödyllistä, ja sitten loppujen lopuksi päätös lähteä tänne olikin aika extempore. Makoiltuani käytännössä koko viime syksyn sohvalla katsoen maratonina vuoroin Project Runwayta ja Californicationia, tylsistyin yleiseen saamattomuuteeni ja Fazerin siniseen, suoritin noin tunnin researchin, ja pistin hakemuksen nykyiseen kouluuni menemään. Valintaperusteena toimi sijainti (tunnin ajomatkan päässä NYKistä), mukiin menevä hinta, ja huomattavan pieni paperisodan määrä. Kaikki kävi niin uskomattoman nopeasti ja kivuttomasti edelliseen prosessiin verrattuna, että täytyi pariin kertaan lukea yliopiston vaatimuslista uudelleen ennen kuin uskoin. Aloin kokoamaan tarvittavia papereita syyskuussa ja muistaakseni marraskuun lopulla sitten postilaatikosta kilahti hyväksymiskirje, jonka mukaan pääsisin aloittamaan jo kevälukukaudella. Mietin silloin, että kas kun kävi helposti, miksen keksinyt julkisia yliopistoja aiemmin.

       Joulukuun alussa lähdön sata prosenttisesti varmistuttua aloin olisi pitanyt aloittaa muuttovalmistelut. Ostin lentoliput, ristin kädet niskan taakse ja venailin lähtöpäivää. Ahdoin lähtöä edeltävänä iltana kaksi matkalaukkua niin täyteen vaatteita että liitokset venyivät, ja painelin seuraavana aamuna lentokentälle paukuttamaan lentoyhtiön ylipainorajoja. Paikan päälle päästyäni kävi mielessä, että olisi ehkä sen verran pitänyt vaivautua, että olisi edes asunnon hankkinut etukäteen. En ollut onneksi koditta kauaa, vaan passeli kämppä löytyi suht nopeasti ja vieläpä tosi läheltä koulua. Lucky me!
      Nyt olen elellyt ja opiskellut täällä New Yorkissa (siis osavaltiossa ei kaupungissa) melkein vuoden, miinus kesä, jonka vietin töissä koti-Suomessa. Tämä syksy on ollut lievästi ilmaistuna tapahtumarikas. Luonnon katastrofeista on koettu maanjäristys, tulva ja ukkoslumimyrsky. Olen ollut super kiireinen koulun kanssa ja sitä kautta myös super stressaantunut. Silti valinta lähteä ulkomaille on tuntunut täysin oikealta, enkä kadu. Opiskelen maassa jossa haluan, alaa josta pidän, ja unelmissa olisi vaihtaa koulua ja muuttaa tulevaisuudessa poikaystävän kanssa kaupunkiin jota rakastan. Sounds damn good to me.

Rainy Thursday

Harrastin tänään sään mukaista pukeutumista, harmaaseen keliin harmaat vaatteet. Loogista.

Neule ja kaulakoru Ginatricot/ tekonahkahousut H&M/ kengät Tamaris.


Ihanaa torstaita!

New Bracelets

Kullan väriset Forever 21/ hopean värinen Express.

Ihanaa tiistaita ja itsenäisyyspäivää!

Lazy sunday

En ole ihmeemmin edes yrittänyt laittaa hiuksia sen jälkeen kun hankin klipsipidennykset, ja tänään taas muistui mieleen miksi. Halusin pistää osan hiuksista taakse kiinni leteillä, mikä osoittautui olevan täyttä tuskaa tehdä niin ettei klipsit näkyisi. Pitää kai hyväksyä se fakta, ettei klipsipidennykset ja hiustenlaitto ole se toimivin yhdistelmä.

Paita Forever 21/ mustat helmet H&M/ farkut BeBe/ bootsit Bianco.

New York is not just a tan that you never lose

NYK:in jouluiset näyteikkunat, jouluvalot, ja Rockefeller Centerin kuusi... Niistä on mun joulumieli tehty.

Yleensä mennään vaan subwaylla paikasta A paikkaan B, mutta tällä kertaa halusin kävellä ja katsella. Varsinkin tähän aikaan vuodesta New Yorkin yö on ehkä parasta mitä tiedän, ja kaikki joulukoristeet ja valot tekee siitä vielä entistäkin upeamman. Ei tähän varmaan voi ikinä kyllästyä?

Hyvää joulun odotusta!

Yesterday's Outfit

Neule ja sukkikset H&M/ bootsit Charlotte Russe/ Hiuspanta Glitter.

The Kaupunki

Otettiin eilen juna alle ja pyörähdettiin siellä itsessään eli isossa omenassa. Mitään sen ihmeempää master plania ei ollut, kunhan haahuiltiin ympäriinsä, chillattiin Starbucksissa ja käveltiin päämäärättömästi Central Parkissa. Ja tietysti halusin nähdä Rockefeller Centerin perinteisen joulukuusen! Oon vieläkin ihan puhki eileisestä, etten ole jaksanut hyökätä sen kuvavyöryn kimppuun mikä kamerassa odottelee. Tuossa kuitenkin hiukan esimakua siitä miltä NYK:issä eilen näytti.

Ihanaa viikonloppua! :)

Sparkly Nails

Jäin ilmeiseti koukkuun tohon viime postauksen pikkujouluteemaan, koska lakkasin eilen tosi aiheeseen sopivat kynnet. Mitään pippaloita ei siis edelleenkään ole näköpiirissä, mutta eikös se laittautuminen olekin paras osa? ;)

Lakkasin pohjaksi yhden kerroksen Sally Hansenin hopean väristä Insta-Dri kynsilakkaa sävyä Silver Sweep. Nyt täytyy mainostaa tota sarjaa sen verran, että munlaiselleni ei-niin-pro-lakkaajalle toi on ehdoton must paristakin syystä. Ensinnäkin levityssuti on tuplapaksu normaaliin verrattuna, mikä tekee lakkaamisen nopeaksi ja tosi helpoksi. Mun käteni on sen verran epävakaa, että yleensä huiskin lakkaa kynsien lisäksi ympäri sormia, ja joudun sitten korjailemaan sitä jälkeenpäin pumpulipuikolla. Toi paksu suti on kuitenkin niin tukeva kädessä, ettei korjaustoimenpiteisiin ollut ollenkaan tarvetta. Se levittää lakan myös ihanan tasaisesti, eikä ylimääräinen jää kököiksi kynnelle. Tietenkään toi paksu suti ei sovi mihinkään kovin hurjien kuvioiden näpertelyyn, mutta perus lakkaukseen ihan perfect.

Ton kimaltavan lakan, jossa taas on super ohut suti, ostin sen sijaan toivorikkaasti niihin Picasso-momentteihin, kun innostun väkertämään jotain yksityiskohtaisempaa. No, ainakin toistaiseksi sisäinen taiteilijani ei ole esittänyt elon merkkejä. Eilen viimeinkin korkkasin sen niillä aikeilla, että levitän sitä koristeeksi kynnen kärkiin. Sopikin hyvin siihen tarkoitukseen, koska ainakin mulla lakka lähtee aina ensin kulumaan kärjistä, mutta toi on selvästi tavallista paremmin kovettuvaa, ettei tarvitse heti senkään puolesta pelätä.
Lopuksi liimasin Rhyne Stonet peukaloon ja etusormeen. Niissä oli jo itsessäänkin jonkun verran liimaa, mutta aiemmista kokeiluista tiedän, ettei se mun käytössäni pidä tarpeeksi hyvin, joten käytin vaan ronskisti pikaliimaa. And it works!


Ihanaa joulukuun alkua! :)

Pikkujoulufiilistelyä

Annika haastoi mut tekemään kollaasin mun lempppari pikkujouluvaatetuksesta ja tässä se nyt tulee! Tavallisesti menen helpon kautta ja viimehetken paniikissa päädyn klassisen hyvännäköiseen, mutta tylsään perus pikkumustaan, joita kaappini on jo valmiiksi pullollaan. Tänä vuonna ajattelin kuitenkin räväyttää. Mun viime aikojen suurin himotus on ollut kirkas pinkki ja turkoosi, ja sen suuntaan auttomaattisesti kallistuin nytkin mekko-etsinnöissä. Värin lisäksi mekoissa mun silmää miellyttää epäsymmetrisyys ja selkeys, ja siksi toi pinkki ylksiolkaiminen mekko nousi ehdottomaksi suosikiksi! Jotta en kuitenkaan liian villiksi heittäydy, niin pinkin unelman kaveriksi valkkaisin turvalliset mustat asusteet. ;)

Nyt kun olisi kerrankin varusteet huolella valkattu ja bilemieli koholla, niin itse pääasia eli pippalot puuttuu. Koitin selittää Brianille mitä pikkujoulut tarkoittaa, ja se katso mua just sillä ilmeellä että ”ok, taas sä koitat löytää tekosyyn lähtee bilettään”. Ei taida vissiin pikkujoulut olla jenkkien juttu. Terveisiä kuitenkin sinne Suomeen, olen hengessä mukana.

Some Fur

Oon ollu ihan super kiireinen kouluhommien kanssa ja to do -lista hipoo taivaita. Nyt kaikki loppuprojektit ja tentit alkaa myös uhkaavasti kaatua päälle, joten enempiä kirjoittelematta heitän vaan parit eilisen asukuvat tänne! Palaillaan!

Karvaliivi Vila/ farkut BeBe/ bootsit Guess.


Ihanaa viikon alkua! :)